Naistenjärveläiset
joutuivat talvisodan alkaessa neuvostoliittolaisen puna-armeijan
hyökkäyksen kohteeksi varhain aamulla 30.11.1939. Monet kyläläisistä
ehtivät paeta hyökkääjiä, mutta osa kyläläisistä joutui jäämään
venäläisten miehittämään
kylään.
Elämä kylässä jatkui miehittäjien ehdoilla
helmikuun 11. päivään 1940 saakka, jonka jälkeen kaikki kyläläiset
siirrettiin venäläisten toimesta Venäjälle Interposolkan
siirtoleirille, mistä heidät vasta toukokuun lopulla 1940 palautettiin
Suomeen karanteenileirille Helsinkiin.
Tässä kirjoituksessa esitetyt tiedot ja tapahtumat
perustuvat siihen mitä naistenjärveläiset ovat karanteenileirillä itse
kertoneen Valtiollisen Poliisin kuulusteluissa.
Kuulustelupöytäkirjoista käy selville että
kuulusteluissa haluttiin tietää muun muassa miten naistenjärveläiset
olivat jääneet hyökkääjien käsiin ja miten miehittäjät heitä kohtelivat
ja mitä asioita venäläiset heiltä kysyivät kuulusteluissa? Lisäksi
Valtiollinen Poliisi oli kiinnostunut siitä, olivatko kuulusteltavat
osallistuneet yhteistoimintaan miehittäjien kanssa ja oliko heitä
yritetty värvätä vakoilutoimintaan?
Lähteet: Kansallisarkisto: Valtiollisen poliisin arkisto, Karanteenipöytäkirjat
Tasavallan panttivangit: Ari Haasio, Erkki Hujanen. Suo-säätiö, 1990
Aiheeseen liittyvät karttaliitteet:
Naistenjärven kyläkartta
Pakoreitti Kolkkapirttiin
Rautatieläisten pakoreitti
Karjalan rautatiekartta
Naistenjärven asema syksyllä 1939.
Keijo Kuhan sähköpostin liitteenä lähettämien vanhojen valokuvien
pohjalta maalattu ja mustavalkoiseksi muokattu acryllityö.
Ensimmäinen luku
Hyökkäys Naistenjärven asemalle
Vuonna 1939 Suomen itäisin rautatieasema oli Naistenjärvi, joka kuului
Suojärven pitäjän Kaitajärven kylään. Kaksitoista vuotta
aikaisemmin valmistuneen rautatien myötä, oli aseman seudulle
kehittynyt kylätaajama, joka sijoittui kapean Naistenjärven
länsirannalle ja vastarannalla idässä oli Neuvostoliitto. Valtakuntien
välinen raja kulki keskellä järveä. Rautatie myötäili järven
länsirantaa ja jatkuin asemalta pohjoiseen noin neljän kilometrin
päähän Torasjoen sahalle.
Rautatieaseman muodostivat asemarakennus,
tavaramakasiini, virkamiestalo ja neljäsataa metriä etelämpänä, lähellä
rantaa oleva rautatieläisten asuinrakennus. Aseman kohdalla, radan ja
järven välissä oli suuri puulaani, missä puutavara lastattiin
rautatievaunuihin.
Rautatiekirjuri Knut Troberg oli tullut
Naistenjärven pysäkinhoitajaksi 24. marraskuuta 1939. Hän oli katsonut
asemapäällikön virka-asunnon liian tilavaksi yksinäiselle miehelle,
niinpä hän asui täysihoidossa aseman lähellä rouva Lundgrenin luona.
Ratavartija Korpela ja asemamiehet Huttunen ja Aaltonen asuivat
perheineen rautatieläisten asuintalossa, jota rautatieläiset kutsuivat
kasarmiksi.
Torstaina marraskuun viimeisenä päivänä 1939,
Troberg lähti kortteeristaan asemalle aamulla heti kuuden jälkeen
vastaanottamaan Suojärveltä tulevaa junaa. Oli pimeä aamu. Yöllä
satanut nuoskainen lumi peitti maan. Ratapihalla seisoi
kolmisenkymmentä tavaravaunua ja puulaanilta kantautuivat jo lastauksen
äänet. Juna saapui asemalle parikymmentä minuuttia myöhässä noin kello
6.40, siinä oli kymmenkunta tavaravaunua ja yksi matkustajavaunu.
Seitsemän aikoihin asemakonttoriin tuli
asemamies Arvi Huttunen ilmoittamaan Trobergille, että Suojärven
suunnalta kuuluu jatkuvaa ammuntaa ja kysyi jatketaanko vaihtotöitä
asemalla?
Samalla soi Trobergin puhelin. Soittaja oli
neljäntoista kilometrin päässä olevan Suojoen aseman asemamestari E
Naukkarinen, joka ilmoitti että rajan takana tykit jyskävät ja siellä
ammukset lentävät radan yli. Asemamestari kysyi tuleeko juna vielä
takaisin?
Troberg teki nopean päätöksen ja vastasi että
juna tulee takaisin. Hän määräsi junan laitettavaksi nopeasti
lähtökuntoon ja käski Huttusen ilmoittaa kaikille rautatieläisten
perheille että nämä kiirehtivät junaan.
Junan miehistöön kuuluivat konduktööri
Johannes Leimulahti, kuljettaja Juho Ahola, lämmittäjä Veikko Kauppinen
ja junamies Tauno Kettunen. Koko miehistö ja Naistenjärven
asemamies Yrjö Aaltonen, olivat parhaillaan kääntämässä veturia
puolentoista kilometrin päässä Naistenjärven asemalta olevassa
triangelissa kun Suojoen suunnasta alkoi kuulua tykkien jyskettä. He
käänsivät nopeasti veturin ja lähtivät takaisin asemalle.
Asemamies
Aaltonen jäi veturista vaihteen kohdalla ja kiirehti asuntoonsa
hoputtamaan perhettään junaan. Veturi jatkoi asemalle ja se kytkettiin
junan eteen lähtövalmiiksi nokka Suojärvelle päin.
Aseman lippuluukulle oli kerääntynyt paljon
ihmisiä, jotka halusivat nopeasti lipun junaan. Troberg empi vielä juna
lähettämistä. Myytyään viisi minuuttia lippuja hän keskeytti
lipunmyynnin ja kehotti kaikkia halukkaita menemään junaan ilman
lippua. Kello oli suunnilleen 7.20 kun asemapäällikkö Troberg lähetti
junan kohti Suojärveä. Rautatieläisten perheet eivät ehtineet junaan.
Kun Troberg palasi asemakonttoriin soi taas
puhelin. Soittaja oli Torasjoen sahan isännöitsijä Heikki Nuoranne,
joka ilmoitti että sahan lähellä ammutaan. Nuoranne oli Suojärven
Suojeluskunnan jäsen ja hänet oli määrätty Torasjoen sahan kyläosaston
päälliköksi. Nuoranne ilmoitti, että on kehotettu poistumaan
Riuttavaaraan suuntaan, eikä antanut muita ohjeita, sanoi vain
Trobergille, että toimikaan asemalla oman harkintanne mukaan.
Troberg ei itse vielä ollut täysin varma
siitä, oliko todellinen sota syttynyt, vai oliko kysymyksessä pelkkä
rajakahakka. Niinpä hän soitti Suojärven asemalle, mistä sähköttäjä
Jaila vastasi, ettei hän tiedä ammunnan syytä ja ettei heille ole
tullut mitään ilmoitusta asiasta. Troberg päätti jäädä asemalle.
Pian kuitenkin ammuntaa alkoi kuulua aseman
eri suunnista ja niin Troberg päätti lähteä ilmoittamaan tilanteesta
vuokraemännälleen rouva Lundgrenille. Samassa asemakonttoriin säntäsi
harjoittelija T Toivanen ilmoittaen että sahan suunnalta ja jostain
lähempääkin kuuluu kovaa ammuntaa. Miehet juoksivat asunnoilleen
noutamaan päällysvaatteita. Troberg poikkesi vielä valtion virkataloon,
missä säilytti tavaroitaan, ja nappasi sieltä repun mukaansa.
Palattuaan asemalle Troberg ja Toivanen
tyhjensivät nopeasti aseman kassan. Isot setelit Troberg sulloi
liivinsä povitaskuun, sadan markan setelit niputettuna selkäreppuun ja
parinkilon verran kolikoita turkkinsa taskuihin. Lyhyen harkinnan
jälkeen he päättivät jättää lennätin- ja puhelinlaitteet rikkomatta,
sammuttivat aseman valot, lukitsivat oven ja kiirehtivät asemalta pois
johtavalle tielle. Heitä vastaan tulivat asemamiehet Arvi Huttunen ja
Yrjö Aaltonen, jotka olivat onnistuneet saamaan perheensä pakomatkalle
hevoskyydillä kohti Riuhtavaaraa. Miehet olivat palaamassa asemalle
niin kuin Troberg oli määrännyt.
Asemapäällikkö Troberg sanoi miehille, että
meidän on nyt otettava yhteys läheiseen rajavartioston vartioon.
Aaltonen sanoi, että hän käy nopeasti noutamassa asunnostaan repun ja
suojeluskunnan kiväärin ja tulee sitten vartiolle. Muut jatkoivat tietä
myöten Raja-Karjalan osuusliikkeen kohdalle mäelle, minne oli
kerääntynyt joukko epätietoisia ihmisiä. Paikalla oli myös asemanseudun
kyläpäällikkö räätäli Herman Mynttinen, jolta Troberg kysyi mitä
ammunta tarkoittaa…mikä on tilanne? Mynttinen vastasi, että hän on
soittanut Suojärven poliisikonttoriin ja paikalliselle vartioasemalle,
mutta en ole saanut mistään asiaan selvyyttä.
Troberg, Huttunen ja Toivanen lähtivät tietä
myöten Riuhtavaaran suuntaan vartiotuvalle ottamaan selvyyttä
tilanteesta. Käveltyään Martiskaisen kaupan bensiinisäilön kohdalle, he
näkivät kolmensadan metrin päässä vartiorakennuksen pihassa paljon
sotilaita. Mutta lähestyessään vartioasemaa he kuulivat sotilaiden
puhuvan venäjää. Silloin he juoksivat talojen suojassa tien
vastakkaiselle puolelle metsään. Harhailtuaan jonkin aikaa lumisessa
metsässä he löysivät talvitien pohjan, jota myöten lähtivät
taivaltamaan kohti Riuhtavaaraa.
Tarina jatkuu... se on julkaistu e-kirjana. Siihen voi tutustua täällä.
Torasjoen koulu
Lauantaina marraskuun 18. päivä 1939
pidettiin Naistenjärvellä uuden Torasjoen koulun
vastaanottotilaisuus. Kauniilla paikalla oleva koulurakennus on
Naistenjärven aseman ja Torasjoen sahayhteisön välimaastossa,
verrattain lähellä kapeaa Naistenjärveä, jonka keskellä on
Neuvostoliiton raja. Laatokka -lehden mukaan 13 x 39 m suuruinen
koulurakennus on rakennettu sementtitiilistä. Alakerrassa on
kattilahuone ja talonmiehen asunto ja varsinaisessa asuinkerroksessa
kolme luokkahuonetta eteisineen, koulukeittola ja opettajan asunto.
Lisäksi yläkerrassa on toisen opettajan asunto. Rakennuksen urakoi
Emil Salminen Sortavalasta Maanviljelysseran piirustusten mukaan.
Alaurakoitsijoina oli Veljek. Hyvönen ja P Jeulosen
Puuseppätehdas.
Oheisesta kuvasta voisi päätellä että
kellarikerros on betonia ja ilmeisesti 1. kerros oli muurattu
sementtitiilistä?
Koulutyö uudessa koulussa alkoi marraskuun
29. päivä 1939 kun oppilaat siirsivät kalusteita tilapäisistä
tiloista uuteen kouluun. Se päivä jäi silloin ainoaksi
koulupäiväksi uudessa koulurakennuksessa. Seuraavana aamuna alkoi
talvisota. Puna-armeijan joukot hyökkäsivät aseet ojossa varhain
aamulla järven jään yli Naistenjärven kylään. Saavuttuaan
koulun pihaan sotilaat heittivät käsikranaatteja koulun ikkunasta
sisälle ja ryntäsivät rakennukseen.
Neuvostoliittolaiset
ottivat kylät hallintaansa ja määräsivät muun muassa koulutoimen
aloitettavaksi. Miehittäjille kerrottiin että Torasjoen koulun
keskuslämmitys on hyökkäyksessä niin vaurioitunut, ettei sitä
saada toimimaan. Koulu määrättiin aloitettavaksi Uittoyhtiön
talossa.
Kun talvisota sitten loppui maaliskuun 13. päivänä
1940 jäivät Naistenjärvi ja Torasjoen koulu sellaisenaan
miehittäjien haltuun.
Seuraavana vuoden kesäkuussa alkoi
jatkosota. Sodan alkuvaiheessa neuvostoliittolaiset joutuivat
vetääntymään Naistenjärveltä, mutta ehtivät siinä vaiheessa
polttaa kylän talot. Kirjeenvaihtaja Onni Hytönen oli elokuun
lopulla käynyt Naistenjärvellä ja on näkemästään kirjoittanut
Laatokka -lehteen 29.08.1941: En ole aikaisemmin käynyt
Naistenjärvellä enkä tiedä miltä siellä on näyttänyt, mutta
sen voi sanoa ettei mitään entistä ole näkyvissä. Kymmenet talot
ovat vain törröttäviä savupiippuja ja vääristyneitä
rautasänkyjä. Myös rautatieasema on tuhottu yhtä täydellisesti
kuin muutkin rakennukset.
Jatkosodan jatkuessa kesällä 1942
pääsivät suomalaiset palaamaa takaisin vihollisen valtaamille
alueille. Jälleenrakennustyöt käynnistyivät Torasjoen
saha-alueella ja myös Torasjoen koulun jälleenrakentamista
suunniteltiin. Päätös koulun jälleenrakentamisesta tehtiin
marraskuussa 1943 kun koulun rakennustyöt annettiin urakalla
tehtäväksi rakennusmiehille Jaakko Kyyrönen ja J. Norppa. Kun
kovasta aineesta rakennetut koulu ulkoseinät olivat säilyneet
pystyssä, arveltiin urakan valmistuvan kuluvan vuoden loppuun
mennessä. Urakan valmistumisajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa,
mutta 8.3.1944 ilmestyneessä Laatokka -lehdessä mainitaan koulu
juuri valmistuneeksi.
Paikalliset koululaiset ehtivät nauttia
jälleenrakennetun koulun tiloista vain sen kevätkauden loppuun,
sillä kesäkuussa 1944 alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys, joka
mursi suomalaisten puolustuslinjat. Suomalaisten oli taas jätettävä
asuintilansa ja Torasjoen koulu ja lähdettävä evakkoon. Mitä
sodan loppuvaiheessa ja sen jälkeen Torasjoen koulurakennukselle on
tapahtunut? Tiedän vain sen mitä vuonna 2006 ottamani valokuvat
rakennuksen raunioista kertovat. Ehkä joku tietää.
Lähteet:
digi.kansalliskirjasto.fi Laatokka -lehdet 1939...1944.
|