NAISTENJÄRVI

 

 

 

Päivitetty viimeksi 07.11.2018 Matti Aaltonen 
Tekijänoikeudet rajoittavat kuvien ja kirjoitusten käyttöä.

Kuvat

 Naistenjärven rautatieasema oli ennen syksyllä 1939 alkanutta sotaa Suomen itäisin rautatieasema. Vuonna 1927 valmistuneen rautatien jälkeen kehittyi aseman seudulle kylätaajama, joka sijoittui kapean Naistenjärven länsirannalle ja vastarannalla idässä oli Neuvostoliitto. Valtakuntien välinen raja kulki keskellä järveä. Naistenjärvi kuului Suojärven pitäjän Kaitajärven kylään.
 

Naiostenjärvi asemanseutu
Kyläkartta

Asemarakennukset
Asemarakennukset

 Asema 1927 Asema 1927

 

Asema 1939
Asema syksyllä
1939

 

Niastenjärvi   Naistenjärvi

Puulaani
Ratapihaa 1999


Asemanseutu
Asemarakennusten sijoittuminen nykyiseen maastoon


 

 
 

Kyläkartta
Torasjoen kyläkartta

   
       

Etusivulle
Lähetä palautetta kirjoittajalle
 


Tapahtui Naistenjärvellä


Tapahtui Naistenjärvellä on julkaistu e-kirjana. Siihen voi tutustua täällä.

E-kirjan ilmaisen lukuohjelman ja tarvittavat ohjeet löydät täältä.




Naistenjärveläiset joutuivat talvisodan alkaessa neuvostoliittolaisen puna-armeijan hyökkäyksen kohteeksi varhain aamulla 30.11.1939. Monet kyläläisistä ehtivät paeta hyökkääjiä, mutta osa kyläläisistä joutui jäämään venäläisten miehittämään kylään.               
     Elämä kylässä jatkui miehittäjien ehdoilla helmikuun 11. päivään 1940 saakka, jonka jälkeen kaikki kyläläiset siirrettiin venäläisten toimesta Venäjälle Interposolkan siirtoleirille, mistä heidät vasta toukokuun lopulla 1940 palautettiin Suomeen karanteenileirille Helsinkiin.
     Tässä kirjoituksessa esitetyt tiedot ja tapahtumat perustuvat siihen mitä naistenjärveläiset ovat karanteenileirillä itse kertoneen Valtiollisen Poliisin kuulusteluissa.
     Kuulustelupöytäkirjoista käy selville että kuulusteluissa haluttiin tietää muun muassa miten naistenjärveläiset olivat jääneet hyökkääjien käsiin ja miten miehittäjät heitä kohtelivat ja mitä asioita venäläiset heiltä kysyivät kuulusteluissa? Lisäksi Valtiollinen Poliisi oli kiinnostunut siitä, olivatko kuulusteltavat osallistuneet yhteistoimintaan miehittäjien kanssa ja oliko heitä yritetty värvätä vakoilutoimintaan?

Lähteet: Kansallisarkisto: Valtiollisen poliisin arkisto, Karanteenipöytäkirjat
Tasavallan panttivangit: Ari Haasio, Erkki Hujanen. Suo-säätiö, 1990
Aiheeseen liittyvät karttaliitteet:

Naistenjärven kyläkartta
    Pakoreitti Kolkkapirttiin
    Rautatieläisten pakoreitti
    Karjalan rautatiekartta

Naistenjärvi 1939

   Naistenjärven asema syksyllä 1939.
Keijo Kuhan sähköpostin liitteenä lähettämien vanhojen valokuvien pohjalta maalattu ja mustavalkoiseksi muokattu acryllityö.

 
Ensimmäinen luku

 
Hyökkäys Naistenjärven asemalle

Vuonna 1939 Suomen itäisin rautatieasema oli Naistenjärvi, joka kuului Suojärven pitäjän Kaitajärven kylään.  Kaksitoista vuotta aikaisemmin valmistuneen rautatien myötä, oli aseman seudulle kehittynyt kylätaajama, joka sijoittui kapean Naistenjärven länsirannalle ja vastarannalla idässä oli Neuvostoliitto. Valtakuntien välinen raja kulki keskellä järveä. Rautatie myötäili järven länsirantaa ja jatkuin asemalta pohjoiseen noin neljän kilometrin päähän Torasjoen sahalle.
     Rautatieaseman muodostivat asemarakennus, tavaramakasiini, virkamiestalo ja neljäsataa metriä etelämpänä, lähellä rantaa oleva rautatieläisten asuinrakennus. Aseman kohdalla, radan ja järven välissä oli suuri puulaani, missä puutavara lastattiin rautatievaunuihin.
     Rautatiekirjuri Knut Troberg oli tullut Naistenjärven pysäkinhoitajaksi 24. marraskuuta 1939. Hän oli katsonut asemapäällikön virka-asunnon liian tilavaksi yksinäiselle miehelle, niinpä hän asui täysihoidossa aseman lähellä rouva Lundgrenin luona. Ratavartija Korpela ja asemamiehet Huttunen ja Aaltonen asuivat perheineen rautatieläisten asuintalossa, jota rautatieläiset kutsuivat kasarmiksi.
     Torstaina marraskuun viimeisenä päivänä 1939, Troberg lähti kortteeristaan asemalle aamulla heti kuuden jälkeen vastaanottamaan Suojärveltä tulevaa junaa. Oli pimeä aamu. Yöllä satanut nuoskainen lumi peitti maan. Ratapihalla seisoi kolmisenkymmentä tavaravaunua ja puulaanilta kantautuivat jo lastauksen äänet. Juna saapui asemalle parikymmentä minuuttia myöhässä noin kello 6.40, siinä oli kymmenkunta tavaravaunua ja yksi matkustajavaunu.
     Seitsemän aikoihin asemakonttoriin tuli asemamies Arvi Huttunen ilmoittamaan Trobergille, että Suojärven suunnalta kuuluu jatkuvaa ammuntaa ja kysyi jatketaanko vaihtotöitä asemalla?
     Samalla soi Trobergin puhelin. Soittaja oli neljäntoista kilometrin päässä olevan Suojoen aseman asemamestari E Naukkarinen, joka ilmoitti että rajan takana tykit jyskävät ja siellä ammukset lentävät radan yli. Asemamestari kysyi tuleeko juna vielä takaisin?
     Troberg teki nopean päätöksen ja vastasi että juna tulee takaisin. Hän määräsi junan laitettavaksi nopeasti lähtökuntoon ja käski Huttusen ilmoittaa kaikille rautatieläisten perheille että nämä kiirehtivät junaan.
     Junan miehistöön kuuluivat konduktööri Johannes Leimulahti, kuljettaja Juho Ahola, lämmittäjä Veikko Kauppinen ja junamies Tauno Kettunen.  Koko miehistö ja Naistenjärven asemamies Yrjö Aaltonen, olivat parhaillaan kääntämässä veturia puolentoista kilometrin päässä Naistenjärven asemalta olevassa triangelissa kun Suojoen suunnasta alkoi kuulua tykkien jyskettä. He käänsivät nopeasti veturin ja lähtivät takaisin asemalle.


triangeli

Asemamies Aaltonen jäi veturista vaihteen kohdalla ja kiirehti asuntoonsa hoputtamaan perhettään junaan. Veturi jatkoi asemalle ja se kytkettiin junan eteen lähtövalmiiksi nokka Suojärvelle päin.
     Aseman lippuluukulle oli kerääntynyt paljon ihmisiä, jotka halusivat nopeasti lipun junaan. Troberg empi vielä juna lähettämistä. Myytyään viisi minuuttia lippuja hän keskeytti lipunmyynnin ja kehotti kaikkia halukkaita menemään junaan ilman lippua. Kello oli suunnilleen 7.20 kun asemapäällikkö Troberg lähetti junan kohti Suojärveä. Rautatieläisten perheet eivät ehtineet junaan.
     Kun Troberg palasi asemakonttoriin soi taas puhelin. Soittaja oli Torasjoen sahan isännöitsijä Heikki Nuoranne, joka ilmoitti että sahan lähellä ammutaan. Nuoranne oli Suojärven Suojeluskunnan jäsen ja hänet oli määrätty Torasjoen sahan kyläosaston päälliköksi. Nuoranne ilmoitti, että on kehotettu poistumaan Riuttavaaraan suuntaan, eikä antanut muita ohjeita, sanoi vain Trobergille, että toimikaan asemalla oman harkintanne mukaan.
     Troberg ei itse vielä ollut täysin varma siitä, oliko todellinen sota syttynyt, vai oliko kysymyksessä pelkkä rajakahakka. Niinpä hän soitti Suojärven asemalle, mistä sähköttäjä Jaila vastasi, ettei hän tiedä ammunnan syytä ja ettei heille ole tullut mitään ilmoitusta asiasta. Troberg päätti jäädä asemalle.
     Pian kuitenkin ammuntaa alkoi kuulua aseman eri suunnista ja niin Troberg päätti lähteä ilmoittamaan tilanteesta vuokraemännälleen rouva Lundgrenille. Samassa asemakonttoriin säntäsi harjoittelija T Toivanen ilmoittaen että sahan suunnalta ja jostain lähempääkin kuuluu kovaa ammuntaa. Miehet juoksivat asunnoilleen noutamaan päällysvaatteita. Troberg poikkesi vielä valtion virkataloon, missä säilytti tavaroitaan, ja nappasi sieltä repun mukaansa.
     Palattuaan asemalle Troberg ja Toivanen tyhjensivät nopeasti aseman kassan. Isot setelit Troberg sulloi liivinsä povitaskuun, sadan markan setelit niputettuna selkäreppuun ja parinkilon verran kolikoita turkkinsa taskuihin. Lyhyen harkinnan jälkeen he päättivät jättää lennätin- ja puhelinlaitteet rikkomatta, sammuttivat aseman valot, lukitsivat oven ja kiirehtivät asemalta pois johtavalle tielle. Heitä vastaan tulivat asemamiehet Arvi Huttunen ja Yrjö Aaltonen, jotka olivat onnistuneet saamaan perheensä pakomatkalle hevoskyydillä kohti Riuhtavaaraa. Miehet olivat palaamassa asemalle niin kuin Troberg oli määrännyt.
     Asemapäällikkö Troberg sanoi miehille, että meidän on nyt otettava yhteys läheiseen rajavartioston vartioon. Aaltonen sanoi, että hän käy nopeasti noutamassa asunnostaan repun ja suojeluskunnan kiväärin ja tulee sitten vartiolle. Muut jatkoivat tietä myöten Raja-Karjalan osuusliikkeen kohdalle mäelle, minne oli kerääntynyt joukko epätietoisia ihmisiä. Paikalla oli myös asemanseudun kyläpäällikkö räätäli Herman Mynttinen, jolta Troberg kysyi mitä ammunta tarkoittaa…mikä on tilanne? Mynttinen vastasi, että hän on soittanut Suojärven poliisikonttoriin ja paikalliselle vartioasemalle, mutta en ole saanut mistään asiaan selvyyttä.
     Troberg, Huttunen ja Toivanen lähtivät tietä myöten Riuhtavaaran suuntaan vartiotuvalle ottamaan selvyyttä tilanteesta. Käveltyään Martiskaisen kaupan bensiinisäilön kohdalle, he näkivät kolmensadan metrin päässä vartiorakennuksen pihassa paljon sotilaita. Mutta lähestyessään vartioasemaa he kuulivat sotilaiden puhuvan venäjää. Silloin he juoksivat talojen suojassa tien vastakkaiselle puolelle metsään. Harhailtuaan jonkin aikaa lumisessa metsässä he löysivät talvitien pohjan, jota myöten lähtivät taivaltamaan kohti Riuhtavaaraa.

Tarina jatkuu... se on julkaistu e-kirjana. Siihen voi tutustua täällä.

                                                                   --------- 0 ---------

Torasjoen koulu
Torasjoen koulu

    Lauantaina marraskuun 18. päivä 1939 pidettiin Naistenjärvellä uuden Torasjoen koulun vastaanottotilaisuus. Kauniilla paikalla oleva koulurakennus on Naistenjärven aseman ja Torasjoen sahayhteisön välimaastossa, verrattain lähellä kapeaa Naistenjärveä, jonka keskellä on Neuvostoliiton raja. Laatokka -lehden mukaan 13 x 39 m suuruinen koulurakennus on rakennettu sementtitiilistä. Alakerrassa on kattilahuone ja talonmiehen asunto ja varsinaisessa asuinkerroksessa kolme luokkahuonetta eteisineen, koulukeittola ja opettajan asunto. Lisäksi yläkerrassa on toisen opettajan asunto. Rakennuksen urakoi Emil Salminen Sortavalasta Maanviljelysseran piirustusten mukaan. Alaurakoitsijoina oli Veljek. Hyvönen ja P Jeulosen Puuseppätehdas.
    Oheisesta kuvasta voisi päätellä että kellarikerros on betonia ja ilmeisesti 1. kerros oli muurattu sementtitiilistä?
Koulutyö uudessa koulussa alkoi marraskuun 29. päivä 1939 kun oppilaat siirsivät kalusteita tilapäisistä tiloista uuteen kouluun. Se päivä jäi silloin ainoaksi koulupäiväksi uudessa koulurakennuksessa. Seuraavana aamuna alkoi talvisota. Puna-armeijan joukot hyökkäsivät aseet ojossa varhain aamulla järven jään yli Naistenjärven kylään. Saavuttuaan koulun pihaan sotilaat heittivät käsikranaatteja koulun ikkunasta sisälle ja ryntäsivät rakennukseen.
Neuvostoliittolaiset ottivat kylät hallintaansa ja määräsivät muun muassa koulutoimen aloitettavaksi. Miehittäjille kerrottiin että Torasjoen koulun keskuslämmitys on hyökkäyksessä niin vaurioitunut, ettei sitä saada toimimaan. Koulu määrättiin aloitettavaksi Uittoyhtiön talossa.
    Kun talvisota sitten loppui maaliskuun 13. päivänä 1940 jäivät Naistenjärvi ja Torasjoen koulu sellaisenaan miehittäjien haltuun.
    Seuraavana vuoden kesäkuussa alkoi jatkosota. Sodan alkuvaiheessa neuvostoliittolaiset joutuivat vetääntymään Naistenjärveltä, mutta ehtivät siinä vaiheessa polttaa kylän talot. Kirjeenvaihtaja Onni Hytönen oli elokuun lopulla käynyt Naistenjärvellä ja on näkemästään kirjoittanut Laatokka -lehteen 29.08.1941: En ole aikaisemmin käynyt Naistenjärvellä enkä tiedä miltä siellä on näyttänyt, mutta sen voi sanoa ettei mitään entistä ole näkyvissä. Kymmenet talot ovat vain törröttäviä savupiippuja ja vääristyneitä rautasänkyjä. Myös rautatieasema on tuhottu yhtä täydellisesti kuin muutkin rakennukset.
    Jatkosodan jatkuessa kesällä 1942 pääsivät suomalaiset palaamaa takaisin vihollisen valtaamille alueille. Jälleenrakennustyöt käynnistyivät Torasjoen saha-alueella ja myös Torasjoen koulun jälleenrakentamista suunniteltiin. Päätös koulun jälleenrakentamisesta tehtiin marraskuussa 1943 kun koulun rakennustyöt annettiin urakalla tehtäväksi rakennusmiehille Jaakko Kyyrönen ja J. Norppa. Kun kovasta aineesta rakennetut koulu ulkoseinät olivat säilyneet pystyssä, arveltiin urakan valmistuvan kuluvan vuoden loppuun mennessä. Urakan valmistumisajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta 8.3.1944 ilmestyneessä Laatokka -lehdessä mainitaan koulu juuri valmistuneeksi.
    Paikalliset koululaiset ehtivät nauttia jälleenrakennetun koulun tiloista vain sen kevätkauden loppuun, sillä kesäkuussa 1944 alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys, joka mursi suomalaisten puolustuslinjat. Suomalaisten oli taas jätettävä asuintilansa ja Torasjoen koulu ja lähdettävä evakkoon. Mitä sodan loppuvaiheessa ja sen jälkeen Torasjoen koulurakennukselle on tapahtunut? Tiedän vain sen mitä vuonna 2006 ottamani valokuvat rakennuksen raunioista kertovat. Ehkä joku tietää.

 Lähteet: digi.kansalliskirjasto.fi Laatokka -lehdet 1939...1944.